Elokuva tiedon tarjoajana

Nicholas Hoult elokuvassa Tolkien (2019). Kuva: David Appleby. © 2019 Twentieth Century Fox Film Corporation.
”Kaikki elokuvan tapahtumat ovat totta - paitsi ne, jotka eivät ole.” Näin toteaa kotimaisen muusikkoelämäkerta Juicen käsikirjoittaja Antti-Heikki Pesonen elokuvastaan. Arvoituksellinen lause sisältää tiivistetyn totuuden fiktioelokuvan todellisuuspohjasta ja totuusarvosta.

Tositapahtumiin pohjautuvat elokuvat ja tv-sarjat ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua siitä, miten totuudenmukaista fiktioelokuva ylipäätään voi olla ja millaisen kuvan se milloinkin antaa todellisista tapahtumista ja henkilöistä.  

Esimerkiksi Queen-laulaja Freddie Mercuryn elämästä kertovaa Bohemian Rhapsodya on arvosteltu sex, drugs and rock´n´roll -elämäntyylin kaunistelusta. Dome Karukosken ohjaama kirjailijaelämäkerta Tolkien taas ei saanut siunausta J.R.R. Tolkienin perikunnalta silkasta periaatteesta. 

Mikä on elokuvan vastuu totuudesta?

Diego Maradona (2019). Kuva: Cinema Mondo.

Fiktio ei pyri samoin tavoin totuudellisuuteen kuin dokumenttielokuva. Täytyy silti muistaa, että dokumentitkin ovat tietyn näkökulman kautta suodattuneita totuuksia ja tekijänsä valintojen tuloksia. Dokumenttielokuvan katsojan on hyvä kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten todellisen henkilön monimutkaisesta elämästä rakennetaan draaman kaarta seuraavaa narratiivia, kuten vaikkapa Asif Kapadian henkilökuvadokumenteissa (mm. Amy Winehousesta kertova Amy ja uusimpana jalkapallolegendan vaiheita ruotiva Diego Maradona). Jokaisella elokuvalla – niin fiktiolla kuin dokumentillakin – on oma totuutensa, johon kannattaa suhtautua tietoisesti 

Fiktioelokuvalla ei ole velvollisuutta pitäytyä faktoissa, vaikka se perustuisikin tositapahtumiin. Sen sijaan fiktio pyrkii usein tositapahtumien kautta kertomaan jostain muusta – vaikkapa jostain suuresta teemasta kaiken taustalla, kuten ohjaaja kertoo Teppo Airaksinen Juice-elokuvastaan: ”Päätimme [–] rock-legendojen sijaan kertoa tarinan, jossa poika tapaa tytön. Pojasta tulee sitten se Juice Leskinen, jonka musiikin tuntee lähes koko Suomi ja jota kutsutaan suomirokin legendaksi. Se olisi kuitenkin sivuseikka ja tärkeää olisi kaikki muu. Se mitä tapahtuu ihmisten välillä. Osaammeko olla hyviä puolisoita tai vanhempia? Miten meistä tulee sellaisia kuin olemme?”   

Vaikka elokuvalla ei ole velvollisuutta totuutta kohtaan, on elokuva vastuussa sanomastaan. Siitä voi ja pitääkin keskustella. Elokuvantekijät muokkaavat valinnoillaan esimerkiksi stereotypioita ja historiankirjoitusta.  

Tieto voi olla muutakin kuin tiukkaa faktaa

Juicen (2018) Marja (Iida-Maria Heinonen). Kuva: Anna Salmisalo/ © Yellow Film & TV

Tositapahtumien käsittelyssä on paljolti kyse myös tyylilajista ja genrestä; draamaelokuvan kehys asettaa erilaiset odotukset totuudellisuudelle kuin jokin toinen lajityyppi. Elton Johnin elämästä kertova fantasiamusikaali Rocketman on tästä hyvä esimerkki. Elokuvan tuottajanakin toiminut laulajatähti on todennut: It’s obviously not all true, but it’s the truth(kaikki ei selvästikään ole totta, mutta se on totuus”).  

Luonnollisesti dramaattiset historian tapahtumat innoittavat fiktion tekijöitä. Yksi lähihistorian tuhoisimmista onnettomuuksista, Tšernobylin ydinvoimalan räjähdys on saanut fiktiivisen version HBO:n Tšernobyl-sarjassa, jossa on otettu taiteellisia vapauksia mm. draamallisten jännitteiden vahvistamiseksi katastrofielokuvagenren kehyksissä. Juoneen on todeksi varmennettujen tapahtumien lisäksi punottu huhujen sävyttämiä kauhuskenaarioita, jotka aiheuttavat katsojassa pelon väristyksiä huolimatta siitä, onko katsoja kokenut onnettomuuden osana lähihistoriaa vai ei. 

Fiktiota katsoessa kannattaakin pitää mielessä, että vaikka totuus on tarua ihmeellisempää, se on usein myös monimutkaisempaa. Tositarinan virtaviivaistaminen tarinalliseksi kaareksi vaatii aina vapauksia totuuden tulkinnassa. Tärkeä osa elokuvanlukutaitoa onkin osata katsoa elokuvaa, sekä fiktiota että dokumenttia, todellisuuden tulkintana.  

Kriittinen katse ei vähennä elokuvan arvoa tiedon tarjoajana. Elokuva vaikkapa jostain historiallisesta aikakaudesta tai nyky-yhteiskunnan ilmiöstä voi innostaa ottamaan asiasta enemmän selvää ja lähteä tarkistamaan faktoja muista lähteistä. Elokuvan avulla voi päästä käsiksi aiemmin tuntemattomaan historialliseen tapahtumaan, henkilöön tai ilmiöön tai löytää jo tutusta todellisuudesta uusia puolia. Elokuvan tarjoama tieto voi myös olla jotain muuta kuin tiukkoja faktoja: elokuva voi avata erilaisia näkökulmia, samastumispintoja ja monenlaisten tunteiden kirjoa. 

Marjo Kovanen 

Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana Koulukinoyhdistyksessä 

 

Lähteet: 

  • Juice-elokuvan lehdistömateriaali 
  • “Bohemian Rhapsody -elokuvaa syytetään Freddie Mercuryn elämän silottelusta” (Yle Uutiset 30.10.2018)
  • “Kirjailijan perikunta irtisanoutuu Tolkien-elokuvasta” (HS 24.4.2019)
  • “Is this the real life? Whyofficialbiopics skip the scandal and keep it safe” (The Guardian 15.10.2018)
  • Elton John: ‘They wanted to tone down the sex and drugs. But I haven’t led a PG-13 life’” (The Guardian 26.5.2019)
  • Tšernobylin ydinonnettomuudesta elää joukko sitkeitä myyttejä – Selvitimme, mikä HBO:n karmivassa hittisarjassa on totta ja mikä fiktiota” (HS 29.5.2019)
  • “Tšernobyl vuonna 2019 ja trauman alku” (Suomen Kuvalehti 10.6.2019)