Huolehdi itsestäsi, katso elokuva

Kuva elokuvasta Muumien taikatalvi (2017)
Onko elokuvan katsominen passiivista töllöttämistä vai voiko se olla aktiivista, hyvinvointia tukevaa toimintaa? Miten elokuva tuottaa hyvinvointia? Kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutuksista on puhuttu jo hyvän aikaa, ja tutkimustuloksiakin aiheesta on saatu. Myös elokuva on huomioitu kulttuuriharrastusten myönteisiä vaikutuksia esiin nostavissa tutkimuksissa.

Elokuvaharrastuksen on todettu mm. vaikuttavan odotettavissa olevaan elinikään. Elokuvaa on käytetty myös monissa kulttuuria, taidetta ja hyvinvointia yhdistävissä ja edistävissä hankkeissa. Esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osallisuuden kokemusta on vahvistettu elokuvia tekemällä osana valtakunnallista Myrsky-hanketta.

Elokuvan tuottamat hyvinvointivaikutukset ovat moninaisia. Harrastuksena ja elämyksenä elokuva voi olla tärkeä osa nuoren henkistä hyvinvointia: sen kautta on mahdollista esimerkiksi vahvistaa tunnetaitoja ja itsetuntemusta sekä tehdä kasvavalle mielelle tärkeää identiteettityötä. Yhteisöllisenä kokemuksena elokuvan hyvinvointivaikutukset näkyvät ihmisten välisten suhteiden ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumisena. Läsnäolo yhdessä elokuvataiteen äärellä ja taide-elämysten jakaminen on vahva sosiaalinen liima, olipa se sitten leffailta kainalokkain kotisohvalla, kaveriporukan elokuvateatteriretki jälkipuinteineen tai fanien event-tapahtuma.

Kun fanit kohtaavat elokuvan äärellä, tunnelma on katossa. (Star Wars: The Last Jedi, 2017)

Elokuva voi olla myös mielekästä mindfulnessia. Elokuvaelämyksen voi kokea keskittymisharjoituksena, jossa ”audiovisuaaliseen runoon uppoutuminen” auttaa rauhoittumaan stressin keskellä. Vaikkapa Terrence Malickin poeettiset elokuvat voivat toimia meditatiivisena kokemuksena, ja pienelle katsojalle rauhallisen hetken tarjoaa esimerkiksi Muumien taikatalvi. Onpa elokuvaa käytetty jopa ammattimaisena menetelmänä elokuvaterapiana tunnetussa psykoterapiamuodossa. Eikä voida väheksyä myöskään elokuvan terapeuttista vaikutusta arjesta irrottavana ja rentouttavana viihteenä.

Kaiken hyvinvointipuheen keskellä on kuitenkin tarpeellista korostaa myös taiteen, tässä tapauksessa elokuvan, itseisarvoa. Taidetta, edes niin isolla rahalla tehtyä taidetta kuin elokuva, ei voi valjastaa ainoastaan välineeksi. Elokuvataiteen itseisarvoa tulee kunnioittaa ja vain näistä lähtökohdista toteutettu taide voi ylipäätään tuottaa hyvinvointia. Hyvinvointia tuottavan elokuvaelämyksen ei myöskään aina tarvitse olla miellyttävä. Hyvä taide tuottaa myös negatiivisia kokemuksia; pelkkiä myönteisiksi miellettyjä tunteita herättävä taide ei ole ainoa hyvinvoinnin lähde. Esimerkiksi pelon turvallinen kokeminen ja käsittely elokuvaelämyksen äärellä voi olla hyvinkin hyvinvointia tuleva kokemus.

Lastenelokuva voi innostaa esimerkiksi metsäretkiin ja salapoliisileikkeihin. (Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, 2017)

Elokuvan katsomisen latistaminen passiiviseksi töllöttämiseksi ei anna oikeutta elokuvan valtaville mahdollisuuksille henkisen hyvinvoinnin edistäjänä. Sohvaperunaankin elokuva voi saada vauhtia vaikkapa urheiluelämänkertojen kautta; esimerkiksi tennisjännäri Borg/McEnroe voi saada katsojan tarttumaan tennismailaan, ja lapsiyleisö saattaa innostua seikkailemaan lähiympäristössään Heinähatun, Vilttitossun, Risto Räppääjän ja muiden lastenelokuvien sankareiden jalanjäljissä. Oleellisin elokuvan hyvinvointitekijä on kuitenkin sen emotionaalinen ulottuvuus – elokuvan katsominen voi olla aktiivinen, luova, eheyttävä ja sisäisesti rikastuttava kokemus.

Marjo Kovanen

Kirjoittaja työskentelee tuottajana Koulukino ry:ssä.

 

Lähteitä ja lisätietoa: