Media-avain testaa: Lasten Sunnuntaissa katsellaan ennakkonäytöksiä

Kuva: Finnkino © Henri Juvonen
Kun lasten kanssa lähdetään elokuviin, täytyy elokuvan kiinnostavuuden lisäksi ottaa muitakin asioita huomioon. Onko elokuva lapsen ikätasolle sopiva? Millaisia mainoksia teatterissa näkyy? Onko elokuvan äänenvoimakkuus sellainen, että lapsi pystyy elokuvaa seuraamaan?

Media-avain testasi Finnkinon Lasten Sunnuntain. Elokuvissa kävi Media-avaimen avustaja, toimittaja Jenni Utriainen yhdessä 5-vuotiaan poikansa kanssa.

Lasten Sunnuntai on Finnkinon säännöllisesti järjestämä perheille suunnattu tapahtuma, jossa esitetään tuoreita lastenelokuvia ennakkoesityksinä. Liput ovat päivänäytöksiin hieman normaalia edullisempia. Tapahtumaa markkinoidaan myös tarjoamalla alennuksia muun muassa naposteltavista ja auton pysäköinnistä.

Kävimme elokuvissa toukokuun lopulla Espoon Sellon elokuvateatterissa. Lasten Sunnuntain ohjelmistossa oli tällöin kaksi elokuvaa, Robinson Crusoe ja Pikku prinssi. Arvioimme tapahtuman luotettavuutta, käytettävyyttä ja turvallisuutta lapsen näkökulmasta. Käytimme arvioinnin perusteina Euroopan komission POSCON-suosituksia ja Media-avaimen omia kriteerejä.

  • Palvelun kohderyhmä on selkeästi määritelty, ja sisältö on houkuttelevaa: Kyllä. Kohderyhmää ovat perheet, ja elokuvat ovat vasta ohjelmistoon tulevia uutuuksia ja siksi erityisen kiinnostavia. Kokeilukerralla tarjolla olleet elokuvat sattuivat molemmat olemaan ikärajaltaan K7, joten aivan nuorimmille lapsille elokuvat eivät välttämättä olisi sopineet. Muuten elokuvat olivat keskenään sen verran erilaisia, että valinnanvaraa tuntui olevan eri genreistä pitävälle.
  • Kohderyhmä on huomioitu palvelun käytettävyydessä: Kyllä ja ei. Tarjolla oli elokuvien dubatut versiot, joten nuori kohderyhmä oli otettu huomioon jo siinä. Henkilökunta myös otti lapsikatsojat vastaan ystävällisesti.
    Finnkinon lastenelokuvanäytöksissä on aina matalampi äänenvoimakkuus kuin aikuisten näytöksissä, eikä ääni tuntunut nytkään häiritsevän kovalta. Sen sijaan teatterin valaistuksessa olisi testikerralla ollut parantamisen varaa: valot sytytettiin elokuvan lopuksi vasta viimeistenkin lopputekstien jälkeen. Moni katsoja olisi halunnut poistua teatterista jo aikaisemmin, mutta ei pimeyden takia voinut. Tavallisesti valot sytytetään kuitenkin lopputekstien alkaessa.
  • Palveluntarjoaja on luotettava ja näkyvästi esillä: Kyllä. Finnkino on tunnettu kotimainen elokuvateatteriketju, ja sen palvelut ovat suhteellisen tasalaatuisia ja käytännöt samanlaisia teatterista toiseen.
  • Sisältö on turvallista. Ikärajat ja muut sisällön soveltuvuuteen liittyvät asiat on merkitty selkeästi: Kyllä. Finnkinon nettisivut ovat elokuvien suhteen informatiiviset. Elokuvien juoni ja ikärajat sekä muut sisältövaroitukset kerrottaan. Tarjolla on myös kuvia elokuvista, mutta suomenkieliset trailerit puuttuivat testipäivänä Lasten Sunnuntai -elokuvista. Elokuvateatterissa elokuvien ikärajat olivat esillä aikataulunäytöllä. Samoin 3D- ja 2D-näytökset oli merkitty. Sen sijaan muita sisältömerkintöjä ei teatterissa ollut nähtävillä.
  • Mainonta on kohderyhmälle sopivaa ja selkeästi erottuvaa: Kyllä. Mainoksia esitettiin ennen elokuvan alkua noin 15 minuuttia. Mukana oli lapsiystävällisiä, perheille suunnattuja mainoksia sekä suoraan lapsille suunnatun oloisia peli- ja herkkumainoksia. Näytöstä ennen nähtävät elokuvatrailerit mainostivat lastenelokuvia.
    Herkkukaupassa tarjoustuotteita tarjottiin kassalla lapsen sijaan vanhemmalle, eikä lapsille suunnattu mainonta ollut teatterisalin ulkopuolella muutenkaan räikeää. Elokuvateatterin tiloissa oli lähinnä elokuvajulisteita.
  • Palvelu tukee perheen yhteistä kokemusta ja elämyksen käsittelyä: Kyllä ja ei. Ennakkonäytöksen elokuvista ei ollut teatterissa tarjolla mitään lisämateriaalia, vaikka myöhemmin ensi-iltaan tulevista muista lastenelokuvista julisteita olikin. Ennen elokuvan alkua salissa mainostettiin Media-avainta, joka antaa eväitä elokuvakokemuksen purkamiseen lapsen kanssa.

Koska elokuvat olivat vasta ennakkoesityksessä, lapsi ei ollut ehtinyt nähdä niistä etukäteen mainoksia. Halusimme siis tutustua elokuviin etukäteen päättääksemme, kumpi sopii meille paremmin. Finnkinon sivuilta löytyikin molemmista elokuvista juonikuvaus sekä kuvia. Robinson Crusoesta ei kuitenkaan ollut tarjolla traileria, ja Pikku prinssinkin traileri oli englanninkielinen. Elokuvavalintaa tehdessä trailerit piti siis itse etsiä YouTubesta.

Kävimme katsomassa Pikku prinssi -elokuvan, joka herätti lapsessa paljon tunteita ja kysymyksiä. Palasimme trailerin pariin myöhemmin kotona elokuvasta keskustellessamme. Teatterissakin olisi voinut olla esillä jotakin elokuvan kuvitusta keskustelun herättelijänä.

Elokuvakokemus oli mukava, ja henkilökunta vaikutti lapsiyleisöön tottuneelta ja ystävälliseltä. Koska teatterissa näytettiin sunnuntaiaamupäivänä lähinnä lastenelokuvia, oli nuorta yleisöä teatterissa paikalla aikuisia enemmän. Tämä teki elokuvareissusta entistä enemmän ”lasten jutun”.

Vaikka elokuva oli oikein hyvä, olisin vanhempana toivonut esityksen alkuun hieman vähemmän mainoksia. Mainosten ja lopputekstien kanssa vietimme teatterisalissa liki kaksi tuntia, mikä on lapselle pitkä aika istua paikoillaan.

Jenni Utriainen
Media-avaimen toimitus