Aerobics: a love story haastaa ajattelemaan – sekä nuoren, että aikuisen katsojan. Elokuva tulee lähes dokumentaarisen tuntuisella kuvauksellaan ja arkisilla henkilöhahmoillaan hyvin lähelle katsojaa, mikä on keskeinen osa elokuvan viehätystä. Se on positiivista myös kehitysvammaisuuden käsittelyn kannalta. Kehitysvammaisuuden kuten muidenkin vähemmistöaiheiden kohdalla on arvokasta, jos vieraalta aiheelta voidaan riisua toiseuden tuntua, sillä se edistää pelkojen, ennakkoluulojen ja syrjinnän purkamista.

Elokuvan tyyliin ja aiheeseen liittyy kuitenkin myös vaara, että päähenkilöiden erilaisuudesta tulee naurun aihe. Elokuvan lakoninen tyyli nimittäin tuo mieleen kuivalle huumorille perustuvien komedioiden (esimerkiksi Napoleon Dynamiten) kerronnan, mikä saattaa ohjata katsojan suhtautumista tutuille urille, joilla huumori perustuu nimenomaan henkilöiden erikoisuudelle nauramiselle. Nuoren kanssa voikin olla tarpeen keskustella siitä, mihin elokuvan humoristisuus perustuu.

• Miten elokuva suhtautuu päähenkilöidensä erilaisuuteen? Kenen tai keiden näkökulmasta kerronta mielestänne tapahtuu? Käsitteleekö elokuva mielestänne kehitysvammaisuutta hyvin?
• Marian sisko ei suhtaudu myötämielisesti Marian ja Jannen suhteeseen. Miksi? Onko kehitysvammaisella oikeus rakkauteen, seksiin ja seksuaalisuuteen? Miksi kehitysvammaisten seksuaalisuus on tabu?