Tämä puhdas genre-elokuva ammentaa 1980-luvun toimintajännäreistä, joissa pääosaa esittävät räjähdykset, näyttävät stuntit ja selkeä kamppailu hyvän ja pahan välillä. Big Game on vilpitön, mutta leikittelee samalla myös lajityyppistereotypioilla kuten vahvalla maskuliinisuudella; katsoja hyötyy siis sekä genretuntemuksesta että ironianlukutaidosta.

Toisaalta Big Gamessa on runsaasti myös lasten- ja nuortenelokuvalle tyypillisiä elementtejä, kun neuvokas poika pääsee osoittamaan kykynsä. Oskari joutuu kohtaamaan miehisen yhteisönsä vaativat odotukset aikuistumisriittinä toimivalla metsästysretkellä. Oikeudentajun ja peräänantamattomuuden ansiosta Oskarin onnistuu saavuttaa – ja ylittääkin – odotukset omalla tavallaan.

• Paha ei saa elokuvassa täysin palkkaansa. Pohtikaa, miksi näin on. Tekeekö se elokuvasta kiinnostavamman? Vai olisiko käänne kenties perustelu jatko-osan tekemiselle?
• Mitä erilaisia miehen malleja Big Game esittää? Tuleeko arjessa vastaan tilanteita, joissa tarvitaan jotain noista malleista? (Esim. luonnossa selviäminen, perheenjäsenen kannustaminen, rohkeus mennä väliin kun heikompaa kiusataan)
• Toimintaväkivalta kuuluu olennaisesti Big Gamen edustamaan elokuvagenreen. Pohtikaa, miksi ihmiset haluavat katsoa väkivaltaa. Miksi se voi viihdyttää? Miten arvelette väkivallan katsomisen vaikuttavan ihmiseen? Hyviä keskusteluideoita löytyy esimerkiksi Taikalamppu-verkoston menetelmäoppaasta “Musta on siistii kun luut murskaantuu”. 

Tutustu myös Koulukinon Big Game -elokuvakasvatusmateriaaliin!