Black Widow’n oma elokuva sijoittuu Marvel-elokuvien jatkumossa elokuvien Captain America: Civil War ja Avengers: Infinity War väliin. Se toimii Scarlett Johanssonin esittämän Natashan kasvutarinana kohti Avengers: Endgamen traagisia tapahtumia. Aiemmin julkaistut Avengers-elokuvat on siis hyvä olla nähtyinä ennen Black Widow’n katselua, sillä se ei kunnolla toimi itsenäisenä elokuvana.

Black Widow eroaa hieman tyypillisestä Marvel-seikkailusta ja on perinteisen supersankariseikkailun sijaan enemmänkin vakoojajännäri. Mukana on kuitenkin muista Marvel-elokuvista tuttu tunnelma ja vauhdikkaita toimintakohtauksia sekä myös runsaasti huumoria.

Natashan menneisyys venäläisenä vakoojana ja tappajana on erittäin synkkä, mutta elokuva ei sukella tähän synkkyyteen kovinkaan syvälle. Aihetta sivutaan alkukollaasissa ja muutamien kommenttien kautta, jotka eivät välttämättä avaudu kovinkaan nuorille katsojille.

Tarinan keskiöön nousevat perhesuhteet, joista irtoaa niin huumoria kuin myös koskettavia hetkiä. Tämän myötä Black Widow muistuttaa, että supersankaritkin ovat sisimmässään ja tunteissaan tavallisia ihmisiä.

• Natasha, Yelena, Melina ja Alexei eivät ole verisukulaisia, mutta he käyttäytyvät perheen tavoin. Mikä tekee heidän nelikostaan perheen? Miten perhesuhteet mielestäsi eroavat ystävyyssuhteista?
• Natasha ja Yelena eivät ole nähneet toisiaan 20 vuoteen. Miksi he taistelevat keskenään tavatessaan ensimmäisen kerran? Miten sisarusrakkaus näkyy heidän suhteessaan? Miten Natasha ja Yelena eroavat toisistaan ihmisinä?
• Black Widow’ta voi pitää feministisenä elokuvana. Miten tämä mielestäsi näkyy elokuvassa? Miten esimerkiksi Natashan esittäminen eroaa muista Avengers-elokuvista?
• Avengers: Endgamessa Natasha uhraa itsensä muiden puolesta. Miten hän kasvaa ihmisenä Black Widow -elokuvan aikana? Miksi hän kokee olevansa valmis uhraamaan itsensä Endgamessa?