Lapsella on oikeus turvalliseen elokuvaelämykseen
Suomalaisessa ikärajalainsäädännössä tasapainoilevat lastensuojelu ja lasten oikeudet. Lasta tulee suojella sisällöiltä, jotka voivat haitata hänen kehitystään: kuvaohjelmaluokittelussa huomioidaan monipuolisesti väkivalta, seksi, ahdistava sisältö sekä päihteidenkäyttö. Samalla lapselle tulee kuitenkin turvata oikeus vastaanottaa viestejä ja nauttia kulttuurista, eikä tätä oikeutta saa rajoittaa turhan päiten.
Lasta ei tarvitse suojella vaikeilta aiheilta
Taide ja kulttuuri ovat loistavia välineitä sellaisten aihepiirien käsittelyyn, jotka koetaan tavalla tai toisella haastaviksi. Tarina tai teos voi antaa sopivasti etäisyyttä niin, että teemoista voi keskustella esimerkiksi elokuvan henkilöiden kautta. Toisaalta elokuvan avulla voi käsitellä vaikkapa sellaisia tunnekokemuksia, joita on vaikea ylipäätään pukea sanoiksi.
Tarinat antavat katsojalle myös tilaisuuden kokea turvallisesti muun muassa erilaisia elämäntilanteita ja identiteettejä. Monissa lastenelokuvissa aikuiset loistavat poissaolollaan ja nuoret katsojat nauttivat pystyvyyden tunteesta. Lapset rakastavat itsenäisyysfantasioita, joissa Peppi Pitkätossu nukkuu jalat tyynyllä tai Yksin kotona –elokuvan 8-vuotias Kevin jallittaa murtovarkaita, vaikka tosielämässä lasta ei saakaan jättää pärjäämään yksin.
Murrosiän lähestyessä ja sen aikana elokuvia käytetään tyypillisesti myös omaan ja yhteiseen rajojen koetteluun. Sitäkin kautta nuori opettelee hahmottamaan itseään. Aikuisen ei useinkaan ole tarpeen huolestua, mutta nuorelle voi muistuttaa, että omiin rajoihin kuuluu myös oikeus olla katsomatta.
Pelkkä ikäraja ei suojele lasta
Ikärajat eivät kerro elokuvasta kaikkea. Ne varoittavat elokuvan sisältämästä väkivallasta, seksistä, ahdistuksesta ja päihteiden käytöstä. Ikärajat eivät kuitenkaan kerro, kenelle elokuva on tehty tai millaisia aiheita se käsittelee ja miten.
Niinpä elokuvaa ei milloinkaan kannata valita pelkän ikärajan perusteella. Ikäraja on ammattilaisen arvio elokuvan haitallisesta sisällöstä, mutta se ei takaa, etteikö elokuva voisi esimerkiksi pelottaa tai ahdistaa yksilöllisesti myös ikärajan puitteissa. Samoin jotkin teemat ja lähestymistavat ovat omiaan nuorille katsojille, toiset taas eivät.
Koulukinon Media-avain julkaisee elokuva-arvioita, joissa avataan elokuvien sisältöjä lasten ja kasvattajien näkökulmasta. Media-avain tarjoaa elokuvista ennakkotietoa, joka voi olla vanhempien tukena sopivan elokuvan valinnassa ja esimerkiksi silloin, kun päätetään ikäjouston käytöstä.
Ikäraja yksin ei siis suojele lasta. Sen tekee aikuinen, jonka oppaana ikäraja toimii. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä keskeneräisempiä ovat ne kognitiiviset taidot, joilla mieli pystyy käsittelemään elokuvan sisältöjä, ja sitä tärkeämpää on myös, että ikärajoja noudatetaan.
Aikuinen on tarpeen myös elämyksen aikana. Kun elokuvia katsotaan yhdessä, lapsi peilaa aikuisen reaktioita ja hakee rauhallisesta, aikuisesta kanssakatsojasta turvaa. Elokuvan jälkeen aikuinen saa toimia elämyksen käsittelyn mahdollistajana. Elokuvaelämys ei pääty lopputeksteihin; etenkin lapset siirtyvät luontevasti käsittelemään kokemaansa leikeissä, keskusteluissa ja luovassa ilmaisussa.
Heli Metsätähti, erityisasiantuntija, Koulukino
Lapsen oikeuksien vuoden 2022 teemana on lapsen oikeus turvallisuuteen. Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään 14.-20.11.2022.
© Koulukino 2024