Saako lastenelokuvassa puhua kuolemasta? Vinkit vaikeiden aiheiden käsittelyyn

Kuva elokuvasta Elämäni Kesäkurpitsana (2016)

Kysyimme asiaa tutkijatohtori Satu Valkoselta Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

“Laadukasta elokuvaa ei kannata välttää vain sen takia, että lapselle voi nousta vaikeita kysymyksiä, ihmetystä, huolta tai ahdistusta, sillä myös lapsuuteen kuuluvat vaikeammatkin tunteet”, Valkonen vastaa. “Elämäni Kesäkurpitsana on tarpeellinen elokuva, sillä se ottaa puheeksi lapsuuteen liittyviä vaikeita aiheita. Lapsuus ei ole kaikille ihanan turvallinen ja täynnä mukavia asioita.”

Olisi tärkeää, että aikuiset uskaltaisivat keskustella lasten kanssa elokuvasta jälkikäteen. “Vaikeiden asioiden kohtaaminen yhdessä turvallisen aikuisen kanssa on useimmiten parempi vaihtoehto kuin se, että hankalia aiheita väistellään”, Valkonen toteaa. “Elokuvan avulla voidaan esimerkiksi käsitellä ja käsitteellistää tunteita ja ymmärtää erilaisia tilanteita.”

Lapset ovat usein valmiimpia keskustelemaan vaikeistakin aiheista kuin oletammekaan. “Elokuvaa kannattaa käyttää mahdollisuutena keskustella sellaisistakin aiheista, joista arjessa ei muuten lasten kanssa puhuisi”, Valkonen rohkaisee.

Voiko tästä saada traumoja?

Vanhempi voi huolestua lapsen puolesta elokuvaa katsoessaan. Valkonen kuitenkin muistuttaa, että lapsi ymmärtää elokuvaa ja sen teemoja eri tavoin kuin aikuinen. Pienen katsojan huomio voi kiinnittyä esimerkiksi hauskoihin ja humoristisiin kohtiin, mutta tarinallinen kokonaisuus jää käsittämättä. Isompi lapsi taas voi kokea elokuvan hyvinkin voimakkaasti eläytyessään koko tarinaan.

“Lapsen elokuvaelämystä määrittää myös se, millaisia linkkejä hän luo elokuvan teemoista omaan elämäänsä ja historiaansa”, Valkonen selittää. “Esimerkiksi lapsi, jolle tarinan vaikeat aiheet ovat kaukaisia, voi ahdistua, sillä elokuva tuo lapsen tietoon sellaisia asioita, joista hän ei ole ollut tietoinen; toisaalta hän voi kokea tarinan sen verran etäisenä, ettei samaistu ja eläydy intensiivisesti. Lapselle, jolla on ollut elämässään vastaavia vaikeita kokemuksia, voi elokuva tuoda helpotusta –  muillakin on tällaista, en ole ainoa – mutta toisaalta se voi vedota lapsen aiempiin kokemuksiin ja ahdistaa voimakkaammin.”

Elämäni Kesäkurpitsana -elokuvan jälkeen Valkonen neuvoo keskustelemaan lapsuuden moninaisuudesta: kaikilla ei välttämättä mene aina hyvin. Samalla lasta voi muistuttaa asioista, jotka ovat samoja lapsuudesta riippumatta. Elokuvasta löytyy raskaista teemoista huolimatta myös iloa, toiveikkuutta, yhdessäoloa ja turvallisia aikuisia.

Satu Valkosen vinkit vanhemmille

• Tutustu elokuvaan ja sen teemoihin etukäteen. Media-avaimen arvion Elämäni Kesäkurpitsana -elokuvasta löydät täältä.
• Elokuvan aikana voit seurata lapsen eleitä ja sitä, miten hän kokee elokuvan. Jos huomaat lapsen ahdistuvan tai vaivaantuvan, tarjoa fyysistä tukea: ota syliin tai pidä kädestä.
• Jaa elokuvan herättämät tunteet, kysymykset ja oivallukset katsomisen jälkeen. Jos lapsesi on herkkä, voit jutella teemoista jo ennen elokuvaa.
• Jos lapsi kokee elokuvan voimakkaasti, voit auttaa häntä irtautumaan tarinasta. Voit esimerkiksi kiinnittää huomioita sellaisiin asioihin elokuvassa, jotka palauttavat lapsen miettimään oman arkensa mukavia asioita. “Nuo lapset laskevat mäkeä – missäs se sinun pulkka onkaan?”
• Mieltä askarruttamaan jääneet teemat voivat siirtyä leikkeihin, puheisiin tai uniin. Kun elokuvaelämystä käsitellään yhdessä, vahvistetaan sekä lapsen turvallisuuden tunnetta että lapsen ja aikuisen välistä suhdetta.

Heli Metsätähti

© Koulukino 2024