Uusi elokuvaversio Hugh Loftingin kirjailemasta eläintohtorista luottaa huumorin voimaan. Luvassa on pienille katsojille mieleinen, railakas eläinkavalkadi, jonka suoraviivaisessa tarinassa vuorottelevat söpöjen eläinten koomiset toilailut ja erilaiset kiperät tilanteet. Sivujuonteina elokuvassa käsitellään isojakin teemoja: omien pelkojensa voittamista ja ystävien tukemista hankalassa paikassa.

Jännittävänä elokuvaa ei voi pitää, joskin muutama eläinhahmo (esim. vatsavaivoista kärsivä lohikäärme!) saattaa tuntua pienimmistä katsojista hieman pelottavalta, ainakin aluksi. Elokuvan pääpahiksena häärivä hovilääkäri (Michael Sheen) on lähinnä sympaattinen tohelo.

Eläintohtorin fantastinen perusajatus eläinten kanssa kommunikoivasta tohtorista on mainio ja riemastuttaa varmasti pienimpiä katsojia – kenties antaa myös hieman pohdiskelemisen aihetta. Eläimet kun ovat muutenkin elokuvan tärkein voimavara. Eläintohtori Dolittle ei pääsisi tärkeässä tehtävässään puusta pitkälle ilman luomakunnan erilaisten eläinten apua. Kaikki eläimet muurahaisista valaisiin auttavat tohtoria, eikä kukaan ole liian pieni tai muulla tavoin vajavainen pystyäkseen kantamaan kortensa kekoon. Kaikille on paikkansa ja tehtävänsä, elokuva optimistisesti viestittää.

Eläinten ja eläintohtorin rinnalla seikkailee kekseliäs nuori oppipoika. Neuvokas oppipoika pelastaa tohtorin pulasta kerran jos toisenkin ja tarjoaa samaistumisen kohteen ainakin hieman vanhemmille lapsikatsojalle. Elokuvan steampunk-henkinen fantasiamaailma on mielikuvitusta stimuloiva ja erityisesti eläintohtorin erilaiset eriskummalliset vempaimet ovat mieleenpainuvia.

• Eläintohtori hyödynsi eri eläinten ominaistaitoja seikkailussaan. Miten? Mikä oli suosikkisi?
• Jos voisit valita yhden eläinlajin jonka kanssa pystyisit keskustelemaan, minkä valitsisit ja miksi?
• Mitä tarinan gorilla pelkäsi? Miten tämä voitti pelkonsa? Oliko muilla elokuvan hahmoilla pelkoja ja epävarmuuksia?