"Muinaisessa Egyptissä naisilla oli huomattavan paljon itsenäisyyttä ja vapautta tuohon maailman aikaan ja naisjumalat olivat egyptiläisessä mytologiassa suuressa roolissa. Tämän vuoksi pisti silmään, miten niin perinteiset ja seksistiset elokuvan sukupuoliroolit ovat. Miehet toimivat ja päättävät. Vähäpukeiset naiset ovat vain nättejä naamoja ilman persoonallisuutta tai omia unelmia tai toiveita. He ovat palkintoja joita miesten pitää suojella. Alladinin (ilmeisesti varas on ainoa kiinnostava ammatti, mitä lähi-idän muinaiskulttuureista keksitään esittää) tyttöystävä ei edes pääse seikkailemaan yhdessä rakastettunsa rinnalla, vaan hänet alennetaan pelastettaksi neidoksi. Elokuvan kuolleiden valtakunnan kohtaukset eivät ole edes tehty kuoleman kokeneen tytön, vaan  miessankareiden näkökulmasta. Toisin kuin normaalit ihmiset, Hollywood-sankari Alladin ei edes itke tai mitenkään järkyty tyttöystävänsä kuoltua (tämä jättää katsojan aika kylmäksi kun leffa ei muutenkaan ole tehnyt mitään saadaksemme meidät välittämään nuoresta parista), kun on elokuvalla on kiire saada miehet seikkailemaan. Toinen naishahmo, Horuksen rakastettu jumalatar Hathar, on ensin Sethin vankina ja joutuu jakamaan vuoteensa tämän kanssa, mistä elokuvan päähenkilö sankarillisesti syyllistää naista kun tämä on päässyt Sethiä pakoon. Kun sankareita uhkaava käärmeellä ratsastava nainen huutaa Hatharille "nätit tytöt eivät kuulu taisteluun", Hathar tekee juuri niin: toisin kuin miehet hän ei taistele, vaan lumoaa käärmeen, minkä hän pystyy tekemään kaikille olennoille jotka eivät ole rakastuneita. Miksei hän sitten pystynyt tekemään samaa Sethille? Lopulta Hatharkin kirjoitetaan pois elokuvasta,  hän ei ole mukana lopputaistelussa ja hänetkin alennetaan pelastettavaksi neidoksi kai jatko-osia ajatellen. Muutkaan naiset eivät taistele, vaikka olisivatkin itse jumalia: elokuvassa on naurettava kohtaus, miten Seth voittaa jumalatar Neftyksen vain tarttumalla tätä siivistä ja heittämällä maahan. Mieshahmot kyllä nousevat maasta moukarointi toisensa jälkeen, mutta vain naisjumalalle se on liikaa. Ironista on, että oikeassa egyptiläisessä mytologiassa Horuksen äiti ja Osiriksen puoliso, magian jumalatar Isis, oli kaikista mahtavin jumala - jopa mahtavampi kuin Ra. Hän oli ainoa jumala, jota lopulta kaikki egyptiläiset palvoivat ja muita jumalia pidettiin vain Isiksen heijastumina. Hänellä oli myös tärkeä rooli Sethin kukistamisssa. Isistä palvottiin myös pitkään antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja hänen kulttinsa oli kristinuskon suurin kilpailija. Mutta tässä elokuvassa Isis vain seisoo miehensä vieressä taka-alalla, emme saa tietää edes hänen nimeään ja jälkikäteen hänen kerrotaan tehneen itsemurhan miehensä kuoltua (koska nainenhan ei voi jumalanakaan elää ilman miestä edes oman poikansa ja kansansa vuoksi!), ja elokuva ei edes viitsi näyttää tätä toisin kuin päähenkilön isän kuolemaa. Sankarin äidillä ja naisilla ylipäätään ei ole elokuvan kuvaamassa maailmassa väliä. On erikoista miten tuhansia vuosia vanhat tarinat, joita aikalaiset vielä pitivät jumalallisina ja tosina, olivat sukupuolirooleiltaan edistyksellisempiä kuin vuonna 2016 kirjoitettu tulkinta. Tämä elokuva on malliesimerkki siitä, miten mielikuvituksettoman rajoittuneita Hollywoodin naishahmoille kirjoitetut roolit yhä ovat. Ihan sama vaikka kyseessä olisi fantasiamainen seikkailuelokuva, joissa sekä naiset ja miehet voivat olla itse jumalia."