Nukkeanimaatio on uskollinen klassikkokirjan tarinalle ja tunnelmalle, joskin vauhtia ja ääntä on hieman lisätty. Myökki-Pyökki-metsä tuntuu enimmäkseen valoisalta ja turvalliselta, mutta jännittäviä kohtiakin on mukana: hiiret uhkaavat joutua ketun tai siilin ruoaksi ja karhunpoika Pummeli napataan myytäväksi sirkukseen. Siiliäkin hurjempi hahmo on maatilaa vartioiva karski Hannibal-koira. Tilanteet ratkeavat kuitenkin suhteellisen nopeasti parhain päin.

Kirjailijan omiin kuvituksiin perustuvat hahmot ja miljööt ovat selkeitä. Mukana on runsaasti myös lauluja ja musiikkia. Maatilan ihmiset esitetään tolloina, ja eläinpäähenkilöt ovat tarinan sankareita.

Tarinan viestit ovat pohjoismaiselle lastenelokuvalle ja -kirjallisuudelle tyypillisiä. Yhteistyö kannattaa. Ollaan reiluja ja ollaan kavereita. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään asuinseudullaan. Kuka nyt ystäviään söisi?

• Elokuvassa tutustutaan neuvottelutaitoihin, kompromisseihin ja demokratiaan. Metsän eläimet kokoontuvat yhteen päättämään laista, joka lopettaisi lihansyönnin metsässä. Kaikki paikalla olevat sitoutuvat uuteen lakiin, jopa Mikko Repolainen. Myös perheessä jokaisella on oikeus ehdottaa uudistuksia tai erilaisia toimintatapoja. Millaisista asioista teillä neuvotellaan? Mitä omassa kodissasi pitäisi mielestäsi tehdä eri tavalla kuin nykyään?
• Suurin osa Myökki-Pyökki-metsän asukkaista on kasvissyöjiä. Kaikki ihmisetkin tarvitsevat ravintoa, mutta samalla tehdään myös valintoja (kun vain mahdollista), kuten voiko karkkia syödä joka päivä, mitä leivän päälle laitetaan tai syödäänkö vain itse tehtyä ruokaa. Millaista ruokaa teillä syödään ja miksi?
• Hyppelihiiri ei viitsi itse kerätä pähkinöitä tai koota talvivarastoa. Hän käy ystäviensä luona vieraisilla ja saa yleensä aina jotakin suuhunpantavaa. Onko se mielestäsi reilua? Miten Hyppelihiiren pitäisi mielestäsi toimia? Hyppelihiiri mieluummin soittaa ja laulaa kuin poimii pähkinöitä. Voisiko hän tehdä molempia? Millaisen neuvon antaisit nälkäiselle Hyppelihiirelle?
• Voitte tutustua ennen elokuvan katsomista tai sen jälkeen myös erilaisiin animaatiotekniikoihin esimerkiksi Koulukinon oppimateriaalien avulla. Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä on tehty perinteisellä stop motion -tekniikalla. Tällainen nukkeanimaatio vaatii tarkkaa ja kärsivällistä työtä. Hyppelihiiren animointia tehtiin 10 kuukautta laajan työryhmän voimin, ja yksi animaattori sai päivässä aikaan noin 3 sekunnin verran valmista kuvaa.