"turhaa tunteillä mässäilyä"

"On kyllä kiehtova, uudenlainen tarina, pitkästä aikaan. Koskettava , realistinen"

"Oli ilo katsoa Willin ja Loun välistä kemiaa, itseironista dialogia ja erityisesti ystävyyden syntymistä epätodennäköisissä olosuhteissa. KYYNELKANAVAT TÄYTTYIVÄT Surullisimmat kohtaukset olivat silloin, kun Willin vanhemmat yrittivät löytää ratkaisua ristiriitaan: noudattaa pojansa tahtoa ja tehdä kaikkensa poikansa parhaaksi. MUTTA EI ITKU TULLUT KUITENKAAN Isot kysymykset jäivät avoimeksi. Onko Will käynyt psykiatrilla, onko häntä diagnostisoitu esim. masentuneeksi? Miksi hän ei saanut apua mentaalisella puolella? Jos hän kieltäytyi avusta, niin tekikö hän lopullisen päätöksensä omana itsenään vai mentaalisesti "sairaana" itsenään? Will suri sitä, ettei enää ole sama mies kuin mitä oli ennen onnettomuutta. Ja myös Loun kanssa vitsailivat siitä, että entinen Will ei olisi tykästynyt Louisaan. Tuliko hänestä hitusen muita huomioivampi vammansa takia? Osasiko hän arvostaa uusia puolia itsestään loppujen lopuksi, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, muiden huomioonottamista? Minusta ei. Hän olisi voinut tehdä paljon asemansa, osaamisensa, luonteensa ja varallisuudensa puolesta. Toisaalta Will oli fyysisesti todella sairas, on kipuja, on takapakkeja. Silti ei voi olla ajattelematta, että on muita maailmassa, jotka eivät voi tehdä samaa päätöstä kuin hän, vaikka olisikin halvaantunut (tai fyysisesti todella sairas). Pienesti risoi "rikas egoistinen mies ja köyhä empaattinen tyttö" valta-asetelma. Loppujen lopuksi Will tarvitsi Louta vähemmän kuin Lou Williä. Olisi virkistävää joskus nähdä elokuva, jossa asetelma eri lailla tai toisin päin. Loun naiivi suhtautuminen työhönsä jatkui koko tarinan ajan. Ensin häntä ei kiinnostanut ja sitten hän rupesi yhtäkkiä pänttäämään, koska alkoikin välittää Willistä. Sinällänsä tämä oli loistava elokuva sosiaali- ja terveysalan eettiset periaatteet-kurssin päätteeksi, jossa opiskelija voi merkitä, mitä virheitä Lou teki Willin suhteen hoitajana. Toivon, että elokuvakävijät muistavat sen, ettei Lou ole ammattilainen, tämä ole ideaali hoitaja-potilassuhde tosielämässä. Will ja Lou ihastuivat toisiinsa, mutta se oli enemmän ystävyyttä kuin rakkautta. Heillä ei ollut yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, jotka jäivät toteutumatta. Itkin paljon enemmän Up-elokuvassa ja P.s. I love you -elokuvassa. Loppuiko elokuva rikkaan hemmotellun kakaran viimeiseen toiveeseen vai rakastuneen sisäisen kasvun saavuttaneen miehen toiveeseen? Saatte sen itse päättää. "