Seitsemäs Harry Potter -kirja jaettiin elokuvina kahteen osaan. Viimeisen osan ensimmäisessä puolikkaassa fantasiatarina jatkaa synkkenemistään, eikä keventävää huumoria ole tarjolla paljoakaan.

Harry kumppaneineen ei elokuvassa enää palaa Tylypahkan kouluun vaan jatkaa Voldemortin sielunsa palasista tekemien hirnyrkkien etsintää ilman professori Dumbledorea. Kun Voldemortin joukot jatkavat voittokulkuaan, on pelko läheisten menetyksestä jatkuvasti läsnä.

Elokuvassa nuoret opettelevat pärjäämään omillaan ja ovat 17-vuotiaina selkeästi aikuistumassa lapsen rooleistaan. Kuolemanpelko on jatkuvasti läsnä, sillä heitä jahtaavat niin Taikaministeriön kuin Voldemortinkin joukot. Tunnelma on paikoin lohduttoman synkkä ja jopa ystävyyssuhteet alkavat rakoilla, etenkin kun teini-iän hormonit tekevät omia temppujaan.

Tarina pitää kuitenkin kiinni ystävyyden merkityksestä, siitä kuinka hyvät ystävät huolehtivat toisistaan tiukassa paikassa ja tukevat hädän hetkellä.

• Miten elokuva eroaa alkuperäisestä kirjasta? Kumpi on mielestäsi parempi ja miksi?
• Miksi Taikaministeriö haluaa uskotella ihmisille, että Harry valehtelee Voldemortin paluusta? Miten tämä vaikuttaa noitien ja velhojen yhteiskuntaan?
• Parhaat ystävykset, Harry ja Ron, lähtevät elokuvassa hetkeksi eri suuntiin. Miksi heidän välinsä menevät rikki? Miksi Hermione kuitenkin päättää jäädä Harryn avuksi?
• Miksi Voldemort ja hänen Kuolonsyöjänsä pitävät “puhdasverisiä” noitia ja velhoja parempina kuin muita? Miten tämä eroaa meidän maailmamme rasismista, vai eroaako mitenkään?
• Elokuvan lopussa kuolee jälleen rakastettu hahmo. Miltä tämä tuntui sinusta? Muistele, mitkä kohtaukset tämän hahmon kanssa ovat jääneet sinulle parhaiten mieleen?