Roald Dahlin lastenkirjaan perustuva Matilda ja lasten kapina on tarina itseluottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja oman paikan löytämisestä.  

Hahmogalleriassa on Dahlille tyypillisesti inhottavia ja töykeitä aikuisia, jotka laiminlyövät ja kaltoinkohtelevat lapsia: Matildan itsekkäät vanhemmat ja hirviömäinen rehtori Turnbull. Toisaalta Matildalla (ja katsojalla) on turvanaan kuunteleva, luotettava ja lempeä opettaja Honey. Myös Matildan itsevarmuus ja onnistumiset luovat tarinaan turvallisuutta, johon pieni katsoja voi kiinnittyä. Koulussa ja kotona koettujen kauheuksien vastapainoksi elokuvan loppu on erittäin onnellinen, ja paha saa palkkansa. 

Kirjafilmatisoinnista on rakennettu railakas ja tunteikas komedia, joka muistuttaa tyylillisesti muita 90-luvun perhe-elokuvia kuten Yksin kotona ja Mrs. Doubtfire – isä sisäkkönä. Mukana on fyysistä törmäilykomiikkaa ja yliampuvia elementtejä kuten rehtorin kansliaan sijoitettu kidutuskammio ja suklaakakun pakkosyöttö, jotka voivat aidostikin hirvittää lasta. Aikuinen saattaa tunnistaa elokuvassa jopa kauhugenren aineksia, kun tavarat leijuvat ilmassa ja ovet paukkuvat itsekseen. Elokuvan yleistunnelma on kuitenkin järkähtämättömän toiveikas. 

• Mikä oli mielestäsi elokuvan hauskin kohtaus? Entä kauhein? 
• Matilda ei tunne kuuluvansa joukkoon omassa perheessään. Miksi? Mitä neuvoja antaisit Matildalle? Entä hänen perheelleen? 
• Miksi Matilda halusi kouluun? Miksi arvelet vanhempien suhtautuneen koulutukseen kielteisesti? Entä miksi vanhemmat pitivät television katsomista parempana kuin kirjojen lukemista? 
• Mitä elokuvan nimi Matilda ja lasten kapina tarkoittaa? Mitä vastaan lapset kapinoivat? Miten he kapinoivat?