Kukapa ei tuntisi tarinaa sormensa värttinään pistävästä Ruususesta ja tämän unesta suudelmallaan herättävästä prinssistä? Tarinaa on varioitu monet kerrat, mutta Disneyn vuoden 1959 elokuvaversio on varmasti yksi tunnetuimmista ja monelle se ”oikea” Prinsessa Ruusunen.

Elokuvan juoni on nuoria katsojia ajatellen helposti ymmärrettävä, sillä hyvät ja pahat hahmot tunnistaa helposti jo ulkonäön perusteella. Prinsessalle kuolemantaian lahjaksi langettava Pahatar voi pienimmistä tuntua pelottavalta, mutta kiltit ja hassuttelevat haltijakummit antavat jännitykselle kyllä vastapainoa.

Koska kyseessä on klassikkosatu, ei Ruususelta kannata odottaa nykyprinsessojen ongelmanratkaisutaitoja tai kipakkaa luonnetta. Tämän elokuvan kaunis ja lempeä prinsessa jää odottamaan pelastavaa prinssiä niin kuin ennen vanhaan tarinoissa tapana usein oli. Kunhan tämän ei anna häiritä, toimii elokuva nykykatsojallekin akuuttiin romantiikan kaipuuseen. Jännittävää tarinaa rytmittävät iki-ihanat laulukohtaukset ja Pjotr Tšaikovskin musiikki.

• Prinsessa Ruusunen julkaistiin aikana, jolloin monen nykylapsen isovanhemmat olivat lapsia. Mistä asioista voi huomata, että elokuva on vanha? Vai huomaako sitä?
• Oliko Prinsessa Ruususen tarina sinulle tuttu jo ennen elokuvan näkemistä? Poikkesiko tämä tarina aiemmin kuulemistasi versioista?
• Millaisia hahmoja elokuvassa oli? Kuka oli suosikkisi?
• Mikä kohtaus tai tapahtuma elokuvassa oli mielestäsi paras? Miksi?
• Mitä pidit elokuvan musiikista?
• Pahatar-hahmosta on tehty myös oma elokuvansa, Maleficent – Pahatar (2014). Tähän elokuvaan kannattaa tutustua, mikäli haluaa syventää näkökulmaansa hyvän ja pahan teemoihin.