Pieni siskoni kuvaa koskettavasti syömishäiriötä, ja sen arkinen tyyli tulee erityisen lähelle nuorta katsojaa 12-vuotiaan päähenkilön kautta. Tämä on elokuvan sisältöjen kannalta arvokas seikka, mutta on hyvä huomata, että se myös lisää elokuvan ahdistavuutta.

Pieni siskoni käsittelee nuoren pahoinvointia ymmärtävästi. Monimutkaista aihetta ei yksinkertaiseta. Elokuva ei syyllistä ketään, mutta aikuiset ja erityisesti päähenkilön vanhemmat eivät näyttäydy pelkästään turvallisina vaan heidän nähdään auttajien ja liittolaisen lisäksi myös ongelmien lähteenä ja niiden pahentajana. Elokuvan loppu jättää monia kysymyksiä avoimeksi, vaikka asiat kääntyvätkin parempaan suuntaan; onnellisen lopun suoma turvallisuuden tunne jää ohueksi.

• Elokuvasta keskustellessa voi olla hyvä haastaa omaa ajatteluaan aikuisena. Elokuvan teemoista esimerkiksi laihuus sekä suorituspaineet ja menestyminen hyväksytyksi tulemisen mittarina ovat asioita, jotka tulevat nuorten maailmaan salakavalasti tai suoraan aikuisilta. Sen sijaan, että kysyt nuorelta, miten hän itse olisit toiminut vaikkapa Stellan osassa, voit elokuvan otetta mukaillen keskustella siitä, mitä elokuvan aikuiset tekivät väärin ja miten heidän olisi pitänyt mielestänne toimia.
• Syömishäiriökeskustelun äärellä on myös tärkeä huomata, ettei minkäänlaisesta ruumiista saisi tehdä ihmisen arvoa vähentävää seikkaa. Edes sairaalloisen laiha tai lihava vartalo ei saa tehdä ihmisestä vähemmän arvokasta. Keskustella voi esimerkiksi erilaisista kauneusihanteista ja tavoista vahvistaa omaa itsetuntoa.
• Mitä itse voit tehdä, jos sinulla herää huoli itsestäsi, kaverista tai tutusta nuoresta? Lisätietoa mielenterveydestä, ja erilaisista tukipalveluista tarjoavat mm. Tyttöjen talo, Mielenterveystalo ja MLL:n Nuortennetti.
• Syömishäiriöteeman käsittelyn tukena voi käyttää Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n Tasapainoa!-materiaalia. Tutustu myös Matka minuksi -dokumenttielokuvaan.
• Lue Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkeli “Anoreksiasta kertova huippuleffa sai syömishäiriöstä toipuneenkin itkemään”.