12-vuotias Mahito menettää äitinsä toisen maailmansodan ajan Tokiossa. Surun ja menetyksen käsittely pääsee kunnolla käyntiin, kun Mahito muuttaa isänsä kanssa maaseudulle ja löytää metsästä hylätyn tornin, joka toimii porttina jonkinlaiseen aliseen ja muihin maailmoihin.  

Mahito kohtaa ihmeellisellä matkallaan erikoisia pelikaaniparvia ja papukaijalaumoja, ja matkaoppaana toimii ilkikurinen harmaahaikara. Totisen, puhdassydämisen ja urhean Mahiton kasvutarinan ydin on, että vaikka elämä on epätäydellistä ja toisinaan tuskallistakin, ihmisen vastuulla on pyrkiä luomaan maailmasta tasapainoinen ja hyvinvoiva.  

Poika ja haikara on sukellus sekä japanilaiseen kulttuuriin että ohjaaja Hayao Miyazakin mielikuvitukseen. Unen logiikalla etenevä fantasiaelokuva pursuaa värejä ja seikkailua, mutta Miyazakin omasta lapsuudesta ammentavan tarinan pohjavire on vakava ja pohdiskeleva.  Fantasiaulottuvuudessa Mahito kohtaa ja käsittelee tunteensa, mutta ennen kuin sinne päästään, hän vahingoittaa itseään lyömällä itseään kivellä päähän. Nuorten katsojien kanssa voi olla hyvä varautua keskustelemaan tästä kohtauksesta ja siitä, mistä voi saada turvallisesti tukea omaan tai kaverin pahaan oloon. Katso vinkkejä esim. MLL:n Nuortennetistä.

• Miksi elokuvan nimi on juuri Poika ja haikara? Mikä muu nimi olisi sopinut elokuvalle? 
• Oletko nähnyt muita Hayao Miyazakin elokuvia? Huomasitko Poika ja haikara -elokuvassa samantapaisia aiheita, hahmoja tai tapahtumia? 
• Mitä tunteita Mahito tunsi tarinan alussa? Entä lopussa? Miten Mahiton tunteet muuttuivat elokuvan aikana? 
• Mikä oli mielestäsi elokuvan kaunein kohta?