Historialliseen Japaniin sijoittuvassa fantasiaelokuvassa ihmiset ja eläinhahmoiset jumalat taistelevat luonnon herruudesta. Hyvän ja pahan välisen taistelun sijaan tarinassa pohditaan hienovireisemmin tasapainoa ihmisen ja luonnon välillä. 

Ashitaka-prinssi tutustuu susien prinsessaan, Mononokeen, yrittäessään parantua kirouksesta. Ashitaka on rauhallinen ja viisas hahmo, joka kunnioittaa luontoa esimerkillisesti. Hän muun muassa kysyy metsänhengiltä lupaa kulkea metsän läpi. Ashitakan tehtävänä on tarkastella asioita “vihan sumentamattomin silmin”, sillä viha on kirous, joka mädättää sisältäpäin niin ihmiset kuin jumalat. 

Henkeäsalpaavan kauniisti kuvatun, ajattoman luonnon vastapainona on moderni edistys: rautasulatto, jossa malmista valmistetaan rautaa ja tuliaseita. Sulattamon työntekijät, entiset ilotytöt, ovat rohkeita ja omatoimisia naisia. Sulattamon valtiatar ei piittaa jumalista eikä pidä luonnon hyväksikäyttöään mitenkään ongelmallisena. 

Prinsessa Mononoke ei ole lastenelokuva. Taisteluissa katkotaan käsiä ja kauloja kuin samuraielokuvissa, ja vihan riivaamat eläinjumalat ovat synkkiä hahmoja. Kiehtovan, eeppisen seikkailun loppu on silti toiveikas: elämä voittaa aina. 

• Oletko nähnyt muita ohjaaja-käsikirjoittaja Hayao Miyazakin elokuvia? Huomaatko yhtäläisyyksiä esimerkiksi hahmoissa, musiikissa, piirrostyylissä tai elokuvan tapahtumissa? 

• Miten elokuvan tarina päättyy? Onko loppu mielestäsi onnellinen? 

• Mitä elokuva kertoo vihasta? Mitä tapahtuu, kun vihalle antaa vallan? Voiko vihasta olla myös hyötyä? 

• Millainen voisi sinun mielestäsi olla tasapaino ihmisen ja luonnon välillä?