Marvel Cinematic Universe -jatkumon uusin supersankarielokuva ottaa vaikutteita kung-fu elokuvista sekä kiinalaisesta perinteestä ja tarustosta.

Supersankaritarinoiden tyyliin kuuluu suurilla vedoilla piirrettyjen arkkityyppien käyttäminen, mikä on ikävän usein tarkoittanut itämaisten hahmojen käsittelemistä rasististen stereotypioiden kautta. Shang-Chi välttää suurimmat sudenkuopat ja jopa kommentoi teemaa nokkelasti Mandarin-hahmon kautta, mutta on saanut myös osakseen myös kritiikkiä. Viime vuosina supersankarielokuvissa on vihdoin alettu kiinnittää paremmin huomiota representaatiokysymyksiin; Black Panther oli tässä jonkinlainen käännepiste.

Elokuva sopii melko turvallisesti ikärajaansa. Herkempien katsojien kannalta on ehkä hyvä huomioida, että vaikka vanhempien kuolema tai vaikeat perhesuhteet eivät ole supersankaritarinoissa harvinaista sisältöä, Shang-Chissä ne ovat erityisen keskeinen osa tarinaa.

Katyn isoäidin kysymys Shangin ja Katyn suhteesta sanallistaa sekä ympäristön että elokuvakerronnan konventioiden hämmennystä siitä, että he todellakin ovat ‘vain’ ystäviä ja pysyvät sellaisena, vaikka elokuva ei malta olla pudottamatta myös pieniä vihjeitä romanttisen kiinnostuksen heräämisestä.

• Miksi eri sukupuolta olevien ystävyyttä pidetään kummallisena? Onko se nykynuorten mielestä vähemmän kummallista kuin mihin heidän vanhempiensa ikäluokka on tottunut? Ajatus eri sukupuolten ystävyydestä kummallisena on tietenkin kovin heteronormatiivinen, mieskeskeinen ja misogyyninen, sillä ajatuksen keskiössä on oletus, ettei (hetero)mies voi haluta olla naisen kanssa ‘vain’ ystävä.

Shang-Chi lähestyy kiinalaista tarustoa samaan tapaan kuin Thor-elokuvat viikinkijumalia: tarustoa käytetään supersankarifantasian inspiraationa, jossa uskollisuus alkuperäislähteille ei ole edes tavoitteena.

• Mitä ajattelette supersankarielokuvien vastuusta vaikkapa kiinalaisen taruston lainaamisessa? Lähtökohtaisesti voisi ehkä ajatella, että tärkeintä on ihmisten ja kulttuurien kuvaukseen liittyvä vastuu, mikä ei toisaalta ole varsinaisesti irrallaan tarustojen ja perinteiden kuvauksesta.
• Voitte keskustella myös siitä, miten tämä vastuu on erilainen Shang-Chin (ja vaikkapa Black Pantherin) kuin Thorin kohdalla sen vuoksi, että elokuvamaailmassa ja länsimaisissa valtarakenteissa valkoisuus on normi.