Disney·Pixarin Soul -elokuvaa on tehty osittain saman työryhmän voimin kuin muutaman vuoden takaista Inside Out – Mielen sopukoissa -animaatiota. Elokuville onkin yhteistä se, että molemmat kuvittavat taidokkaasti abstrakteja asioita.

Lähestymistavassa on myös eroja: Inside Out hahmottelee tieteen tunnistamia mielen rakenteita ja toimintamekanismeja, Soul puolestaan kuvittelee luovasti asioita joita voimme vain aavistella. Soul ei yritäkään selittää tyhjentävästi esimerkiksi sitä, mikä sielu on ja miten se toimii. Tarinan tavoitteena on auttaa katsojaa ennen kaikkea oivaltamaan, että elämä on erityistä ja elämisen arvoista.

Soul vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, sillä se esittelee runsaasti erilaisia ajatusmalleja ja mahdollisuuksia. Elokuvassa pohditaan elämää ja kuolemaa sekä aikaa niiden ympärillä. Kuolema on tarinassa merkittävässä roolissa, mutta varsinaista kuolemista ei esitetä elokuvassa suoraan. Jännittävintä sisältöä edustavat erämaahan eksyneet, yhteen asiaan pakkomielteisesti uppoutuneet “kadonneet sielut”, jotka ovat mustia möykkyjä hohtavine silmineen.

• Soul – Sielun syövereissä kannustaa niin pientä kuin varttunuttakin katsojaa pohtimaan sielua ja sen matkaa. Millaisia käsityksiä elämän tarkoituksesta sinun perheessäsi ja lähipiirissäsi on? Entä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
• Henkisten ja hengellisten kysymysten lisäksi elokuva herättää ajatuksia minuudesta. Mikä tekee juuri sinusta sinut? Mikä pysyy silloinkin kun kasvat ja muutut?
• Miksi “sielu numero 22” oli viettänyt niin pitkän ajan elämää edeltävässä olomuodossaan? Miksei hän halunnut liikkua eteenpäin?
• Onko Soul-elokuvalla mielestäsi jokin sanoma? Mikä?
• Millaisia tyyppejä päähenkilöt Joe ja 22 ovat? Mikä heissä on erilaista, mikä samanlaista? Oppivatko he toisiltaan jotain?
• Musiikilla on keskeinen rooli elokuvassa. Miksi? Mikä merkitys musiikilla on Joelle?