Perinnetietoisessa teinikomediassa hyljeksitty nörtti tavoittelee koulun kuuminta tyttöä. Stereotyyppistä asetelmaa tuuletetaan itseironisella otteella ja hieman genren klassikoita monimuotoisemmalla henkilögallerialla. 

Elokuvan huumori on genrelle tyypillisesti alatyylistä, mutta tarttuu lisäksi kiinni myös uutisista tuttuihin ilmiöihin, kuten  poliisiväkivaltaan ja sosiaalisen median tykkäämiskulttuuriin. Toki mukana on myös aimo annos räävittömiä juttuja, yleistä sekoilua, sattumanvaraista väkivaltaa ja pidäkkeetöntä kiroilua itsetietoisella kieli poskella –asenteella.

Supercool kierrättää teinikomedian ja buddy-elokuvan elementtejä. Mitä tutumpia nämä lajityypit ovat katsojalle, sitä paremmin elokuvan huumori iskee.  Elokuva ei ole kuitenkaan pelkästään komedia, vaan roisin huumorin takaa voi löytää kasvutarinan: kertomuksen identiteettiään etsivästä nuorukaisesta.

Neil on kuin kuka tahansa teini, ja hän painii ikäryhmälle tuttujen kysymysten parissa – ihastumiset, seksuaalisuus, irtautuminen kodista, sosiaaliset suhteet, koulu, elämän pienet suuret epäonnistumiset. Kuka on in, kuka on out? Tyttöjen metsästystä tärkeämmäksi nousevat lopulta kaverisuhteet. Kun ne ovat kunnossa, muut asiat hoituvat aina hieman helpommin. Ja jos eivät hoidu, niin ainakin on se paras ystävä – tai pari uutta – tukemassa. 

Elokuvan ikäraja on kaksitoista, mutta aihepiirit ja roisi käsittelytapa sopivat paremmin ikärajan ylittäneille katsojille.

• Mitä Neil oppii tarinan aikana?
• Millaisina elokuva esittää sosiaaliset paineet? Millaisia neuvoja antaisit elokuvan henkilöille?
• Millaista Supercoolin huumori on? Mikä on mielestäsi elokuvan hauskin kohta ja miksi?
• Mitä asioita teinikomedian lajityyppiin mielestäsi kuuluu? Miten nämä piirteet näkyvät Supercool-elokuvassa?
• Millaisen kuvan Supercool antaa nuorista ja nuoruudesta? Mitkä asiat pitävät mielestäsi paikkansa myös tosielämässä?
• Kenelle suosittelisit elokuvaa, kenelle et?