The Greatest Showman kertoo fiktionaalisen henkilökuvan sirkusesitysten isästä P.T. Barnumista ja visuaalisesti näyttävän tarinan viihdealan synnystä Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Elokuva on samalla myös musikaali: tarina etenee näyttävien musiikki- ja tanssinumeroiden välityksellä.

Elokuvassa nousevat teemoina esille ennen kaikkea unelmoinnin tärkeys ja erilaisuuden hyväksyminen. Elokuva kertoo oman tiensä löytämisestä elämässä ja omien unelmien saavuttamisen tärkeydestä. The Greatest Showman vakuuttaa, että ahkeralla työllä kuka tahansa voi saavuttaa unelmansa, eikä esteiden ilmaantuessa kannata lannistua.

Elokuvassa näkyvät ulkoisesti normista poikkeavat ja sen ajan amerikkalaisessa yhteiskunnassa syrjään sysätyt ihmiset, ja se tarjoaakin välineitä käsitellä erilaisuuden kohtaamista ja ihmisoikeuksia. Elokuva näyttää, että erilaisuus voi kääntyä elämässä rikkaudeksi, kunhan ensin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Toisten tukeminen ja toisiin uskominen nousee elokuvassa tärkeään asemaan. Yhteishenki on vahvasti esillä, mikä antaa voimaa uskoa parempaan maailmaan.

• Mitä kerrotaan Barnumin ja Charityn lapsuudesta? Minkälaisista oloista he ovat lähtöisin? Mikä ajaa Barnumia tavoittelemaan unelmaansa showmaailmassa?
• Mitä kerrotan Barnumin perheestä elokuvan aikana? Miten he suhtautuvat isänsä työhön?
• Miksi Barnumin museo ei menesty? Mistä Barnum saa idean perustaa elävän esityksen?
• Keitä Barnum ottaa mukaan uuteen esitykseensä? Millä perustein? Miten Barnum kohtelee sirkusesiintyjiä? Muuttuuko tämä jollain tavalla elokuvan edetessä?
• Miten yleisö reagoi sirkusesityksiin? Entäpä sirkusesiintyjiin? Miksi Barnumin esityksistä tulee niin suosittuja?
• Miksi Barnum haluaa tehdä yhteistyötä laulaja Jenny Lindin kanssa?
• Miten ihmiset reagoivat Barnumin työparin Phillip Carlylen ja trapetsitaiteilija Anne Wheelerin läheisiin väleihin? Miksi?
• Elokuvassa Barnumin sirkus esitetään voimaannuttavana ja eettisenä showna. Todellisuudessa Barnum on vähintäänkin tehnyt bisnestä heikommassa asemassa olevilla suojateillaan. Mitä mieltä olet siitä, että poikkeavina pidettyjä ihmisiä käytetään viihteen välineenä? Onko tämä viihdemuoto yhä voimissaan, millä tavoin? Voiko “freak shown” toteuttaa eettisesti?