Kovasikajuttu-dokumentin jatko-osa Tokasikajuttu on edeltäjäänsä tummasävyisempi elokuva. Siinä missä Kovasikajutussa päällimmäiseksi tunteeksi jää ilo, Tokasikajuttu näyttää Pertti Kurikan Nimipäivien muusikkoelämän vaikeatkin puolet: väsymyksen, hämmennyksen ja kiristyvät suhteet.

Elokuva kertoo, miten bändiin ja bändin jäseniin vaikutti se, että Pertti Kurikan Nimipäivistä tuli ilmiö. Se herättää katsojaa ajattelemaan myös omaa suhtautumistaan ja asemoitumistaan ilmiöön.

Suoranaisten sisältöjen puolesta elokuvan ikäraja on aivan sopiva, mutta elokuvan tunnelmat ovat paikoin hyvinkin ahdistavia ja tulevat arkisuudessaan lähelle, joten empaattisten ja herkkien katsojien kohdalla on hyvä käyttää erityistä harkintaa. Lisäksi elokuvassa kuullaan runsaasti kiroilua.

Pertti Kurikan Nimipäivät on ilmiö, jossa bändin jäsenten kehitysvammaisuus on keskeisessä osassa.

• Miten Pertti Kurikan Nimipäivien julkisuus on vaikuttanut siihen, mitä itse ajattelet kehitysvammaisista? Entä ovatko Kovasikajuttu ja Tokasikajuttu vaikuttaneet ajatuksiisi?
• Muistatko, miten Pertti Kurikan Nimipäivät on esiintynyt kehitysvammaisuutta käsittelevässä julkisessa keskustelussa? Joko omalla tai muiden suulla?
• Pertti Kurikan Nimipäivien ympärille syntyneessä ilmiössä on myös eettisesti herkkiä kohtia. Bändin jäsenet ovat kehitysvammaisina yhteiskunnallisesti alisteisessa osassa olevaa vähemmistöä, ja yleisö pääosin heihin nähden monella tapaa etuoikeutettua enemmistöä. Tästä näkökulmasta Pertti Kurikan Nimipäivien jäsenten kehitysvammaisuus osana bändin imagoa ja menestystä on asia, johon nähden esimerkiksi jokaisen fanin olisi hyvä pohtia omaa asemaansa: perustuuko fanitus kunnioittavalle katseelle, vai onko siinä mukana esimerkiksi pelkistäviä tai alentuvia elementtejä?
• Tunteiden säätely näyttelee merkittävää roolia bändin jäsenten elämässä. Miten tunteet ilmenevät elokuvassa? Miten tunteista puhutaan? Miten tilanteita ratkotaan? Missä asioissa voisit ottaa mallia Tokasikajutusta?