Mooren räväkkä, yksinkertaistuksiin nojaava tyyli tekee sisällöltään laajasta elokuvasta helpon seurata. Nopeahko rytmitys puolestaan huolehtii siitä, ettei vilkkaampikaan katsoja todennäköisesti pitkästy. USA:n tilannetta ja erityisesti poliisin ja vankeinhoidon toimintaa kuvaavat osuudet ovat paikoin ahdistavia jopa aikuiselle katsojalle: osa dokumentaarisesta kuvamateriaalista on brutaalia.

Elokuvan Suomea käsittelevä osuus tekee mielenkiintoisesti näkyväksi dokumenttielokuvan käsikirjoittamiseen liittyvää rajaamista ja valikoimista, vaikkakaan ei tarkoituksella. Tutussa aiheessa rajaaminen ja yksinkertaistaminen tulevat helpommin huomatuksi ja katsoja voi suhteuttaa elokuvan muutkin aiheet tähän oivallukseen.

Where To Invade Next tarjoaa runsaasti materiaalia paitsi politiikasta ja yhteiskunnallisista teemoista, myös kriittisestä medialukutaidosta kiinnostuneille. Mooren elokuvakerronnan tyyliin ja keinoihin voi tutustua jo ennen elokuvaa esimerkiksi Koulukinon Capitalism – A Love Story -oppimateriaalin avulla.

• Dokumenttielokuvan tekeminen on aina valikoidun sisällön esittämistä. Millaista valikoimista huomasit Suomea käsittelevässä osuudessa? Ovatko Mooren rajaukset mielestäsi tarinallisesti oikeutettuja?
• Millaisia tunteita elokuva herätti sinussa? Millaisia keinoja Moore käyttää vedotakseen katsojan tunteisiin?
• Elokuva kritisoi USA:laista ajettelua, mutta näyttäisi sortuvan välillä itsekin kritisoimaansa USA-keskeisyyteen. Huomasitko saman? Miten seikka ilmeni?
• Mitä elokuvassa esitettyjä hyviä ideoita haluaisit tuoda myös Suomeen?
• Millaisia terveisiä haluaisit lähettää tekijälle?