Zoolander 2 on stereotypioille ja pikkutuhmuuksille perustuva komedia, joka ei haasta tai yllätä katsojaa. Elokuva nauraa pienemmilleen – ei erityisen pahantahtoisesti, mutta siitä huolimatta ongelmallisesti.

Vuonna 2001 valmistuneen Zoolanderin jälkeen nykymaailma hahmottaa esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta yhä paremmin, ja sen myötä jatko-osa Zoolander 2 nauraa esineellistettyjen naisten ja klassisen neitihomon lisäksi muun muassa muunsukupuoliselle kummajaiselle. Hansin suhde ”orgioidensa” kanssa viitannee niin ikään yleiseen tietoisuuteen hiljalleen tuleviin polyamorisiin suhdemuotoihin, ja ”kalteva pinnan” argumentaatiovirheen henkeä kunnioittaen ryhmään on liitetty myös eläimiä.

Elokuvan kaavamaisuus näkyy myös Derek Zoolanderin pojan hahmossa. Tutun stereotyypin mukaisesti kauneus ja äly asetetaan vastakohdiksi, ja Derek Junior päätyy lihavana edustamaan ”virheellistä” ulkonäkötyyppiä.

Yksinkertaistettuna lähtökohtana voidaan pitää sitä, että heikompien kustannuksella nauraminen on laiskaa ja vahingollista; aidosti rohkea huumori kohdistuu itseen tai valtaapitäviin. Vähemmistöihin kohdistuvan huumorin kannalta on hyvä muistaa, että tilastojen valossa jokaisen meistä tuttavapiirissä (tai vaikkapa elokuvateatterinäytöksessä) on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä – ja vielä enemmän vaikkapa ylipainoisia ihmisiä.

Alisteisessa asemassa oleviin kohdistuvasta huumorista voi keskustella esimerkiksi seuraavista kysymyksistä lähtien:

• Miksi erilaisuudelle nauraminen ei ole hienoa?
• Miksi miesmallin tyhmyydelle nauraminen ei ole niin paha asia kuin homon naismaisuudelle nauraminen?
• Jos olisit muunsukupuolinen – siis henkilö joka ei koe olevansa mies eikä nainen – miten olettaisit suhtautuvasi All-hahmoon (suom. Kaikki)?
• Miten elokuva esittää naiset? Entä homot (tai seksuaalivähemmistöt)? Entä All-hahmon (tai sukupuolivähemmistöt)?

Kauneuden ja älyn tai kauneuden ja sisäisen kauneuden vastakkain asettavaa stereotypiaa on myös hyvä purkaa. Erityisesti naisiin kohdistuvat kulttuuriset odotuksen samaan aikaan sekä vaativat ahtaita kauneusnormeja kohti ponnistelemista, että tuomitsevat saman ponnistelun turhamaisuutena. Ahtaita kauneusnormeja kritisoidessa hyvä varoa, ettei tule samalla esittäneeksi kauneusnormien mukaisia ihmisiä huonoina. Pohdittavia kysymyksiä voisivat olla vaikkapa:

• Mitä haittaa stereotypia kauneuden ja älyn ristiriidasta aiheuttaa ja kenelle?
• Miten Derek Juniorin lihavuus näyttäytyi elokuvassa? Miten hahmo tai tarina olisi ollut erilainen, jos Derek Junior olisi ollut laiha, mutta muuten samanlainen? Tai tyhmä, mutta muuten samanlainen?