Hevi reissu -elokuvan jatko-osa Hevimpi reissu on tie-elokuva ja hyvän mielen komedia. Luonnollisesti vitsejä veistetään hevikulttuurin piirteistä ja kliseistä sekä muista rock-elämään yhdistetyistä asioista. Elokuva ei kuitenkaan naura hevikulttuurille tai heviäijille, vaan elokuva – ja katsoja siinä mukana – nauraa yhdessä heidän kanssaan. Mitä paremmin katsoja tuntee hevi-maailman piirteitä, sitä enemmän hän saa elokuvan vitseistä irti.

Hevimpi reissu saa alkunsa, kun bändikaverit päättävät hankkia rahaa pelastaakseen kitaristin perheen tilan pankin herroilta. Kun yksi bändin jäsenistä joutuu pulaan, koko bändi auttaa.  Elokuvassa kaveruus onkin kaikki kaikessa, teema jonka ympärille tarina on rakennettu. Vaan kaveruus ei ole aina helppoa: säröjä porukan kaveruuteen tulee kun kaverusten keskinäiset pyrkimykset ja päämäärät alkavat poiketa toisistaan liikaa. 

Rokkarien elämään usein liitettyä päihdehuuruista kuvastoa ei elokuvassa juurikaan näy. Elokuvan musta huumorikin on varsin kilttiä hevikuvastosta huolimatta. “Maailman vaarallisin bändi” on oikeastaan sympaattinen porukka koheltavia toheloita. Elokuvan kielenkäyttökään ei ole kovin karkeata, vaikka voimasanoja esiintyy siellä täällä.

• Elokuvan motto voisi olla: Bändissä ei voi sooloilla. Miksi ei? Vai voiko? Pohdiskele.
• Millaista huumoria elokuvassa oli? Mikä oli mielestäsi hauskin kohta? Voiko Hevimpi reissu olla hauska, vaikka ei tuntisikaan metallimusiikkia?
• Kenelle suosittelisit elokuvaa? Miksi?