Mielen rakennetta ja tunteiden roolia kuvittanut animaatio Inside Out – mielen sopukoissa saa jatkoa, kun päähenkilö Riley kasvaa murrosikäiseksi. 13-vuotiaan Rileyn jääkiekkoleiri on yhtä tunnemyrskyä, sillä yhdessä yössä käynnistynyt puberteetti vaatii laajempaa tunteiden kirjoa kuin lapsuusaika. Edellisessä elokuvassa on opittu, että kaikkia perustunteita tarvitaan: niin ilolla, surulla, pelolla, inholla kuin kiukullakin on oma terve roolinsa mielen sopukoissa. Uudet tunteet ahdistus, nolous, kateus ja ennui (eli tylsistyminen) eivät ole aivan yhtä selkeitä ja helppotajuisia. 

Inside Out 2 käsittelee monimutkaisia, abstrakteja asioita ja vaatii katsojalta tiivistä keskittymistä. Elokuvan voi toki katsoa myös ilman psykologian ja neurotieteen tulokulmaa tarinana teini-ikäisen tytön unelmista, kaverisuhteista ja kasvukivuista. Moninaisuutta elokuvaan tuovat lätkäleirin tytöt, jotka edustavat etnisten taustojen kirjoa, yksi pelaajista käyttää myös hijabia. Vyöryvät tunteet ja pahimmat pelot esitetään paikoin sen verran intensiivisesti, että elokuvalle on luokiteltu 7 vuoden ikäraja. 

Yksi tarinan keskeisistä viesteistä on, että vaikeitakaan tunteita ei pitäisi sivuuttaa. Kaikkien tunteiden kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen, eikä mikään yksittäinen tunne saisi yksinään päättää kaikesta. 

• Miksi Riley vaikutti usein vihaiselta esimerkiksi vanhempiaan kohtaan, vaikka hän tunsi monia muitakin tunteita kuin kiukkua? 
• Millaisia huolia Rileylla oli ja miten ne vaikuttivat siihen, mitä hän teki? 
• Miten Ahdistus, Kateus, Nolous ja Ennui ajattelivat, että uusia ystäviä saadaan? Miksi on tärkeää olla oma itsensä? 
• Miksi Rileyn “ohjauskeskukseen” eli mieleen tehtiin remonttia? Mitä elokuva kertoi siitä, mitä aivoissa tapahtuu murrosiän aikana? Tutustukaa nuoren aivojen kehitykseen esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Aivoliiton ja YLEn artikkelien avulla! 
• Ensimmäisessä Inside Out –elokuvassa tutustuttiin mm. perustunteisiin ja muistoihin. Inside Out 2 –elokuvassa uutena käsitteenä on minäkuva: rakennamme käsityksemme minästä kokemusten perusteella. Tarina osoittaa, että minäkuva voi myös muuttua. Millaisia myönteisiä käsityksiä sinulla on itsestäsi? Riley on tottunut esimerkiksi ajattelemaan, että hän “on hyvä ihminen”.