Suosittujen Metsän tarina ja Järven tarina -luontoelokuvien tyyliä jatkava Tunturin tarina kuvaa Lapin kesytöntä luontoa ja eläimistöä ihaillen ja kunnioituksella.

Edellisten elokuvien tapaan kertojaääni ammentaa luontoon liittyvistä myyteistä ja tarinoista. Tunturin tarina maalailee entistäkin suuremmalla telalla, kun kertojaääni lähtee jututtamaan tuntureita, “pohjoisen uinuvia jättiläisiä”, ja jakaa sen jälkeen katkelmallisesti mietteitään ja matkalla kuulemiaan kertomuksia.

Jylhän sinfoninen musiikki alleviivaa vaikuttavaa luontokuvaa ja varmistaa, että katsojan tunteet kulkevat mukana läpi elokuvan, olipa kyse sitten hiljaisista tykkylumimaisemista tai hauskoista lintujen soidinmenoista. Musiikki tekee joistakin kohtauksista, kuten vaikkapa keväisestä jäiden lähdöstä, hyvin intensiivisiä.

Luonnon kauneutta ylistävä Tunturin tarina sopii meditatiiviseksi rauhoittumishetkeksi keskellä arjen hälyä. Elokuvan verkkaisuus ja tarinallinen löyhyys voivat tuntua haastavaltakin varsinkin nuorelle katsojalle.

• Onko Tunturin tarina -elokuvalla mielestäsi jokin sanoma? Mikä?
• Tunturin tarinasta puhutaan sekä luontodokumenttina että luontoelokuvana. Millä perusteella sitä voi mielestäsi pitää dokumenttielokuvana? Entä fiktiona?
• Opitko jotakin uutta elokuvan aikana?
• Mikä on musiikin rooli Tunturin tarinassa? Miten elokuva muuttuisi, jos siinä ei olisi lainkaan musiikkia tai jos musiikin tyylilaji olisi toinen?
• Tutustu Tunturin tarinaa kriittisesti pohtivaan artikkeliin “Luontoelokuvan myyttiset maisemat” Voima-lehden mediakasvatusnumerossa (s. 50).
• Lisää kysymyksiä löydät Järven tarina -elokuvan arviosta!