Tarinassa palataan seuraamaan ensimmäisestä Zootropolis-elokuvasta tutun, epätodennäköisen poliisiparin seikkailuja.

Judy ja Nick ovat pupu ja kettu, mutta silti parhaat ystävät. Erilaiset luonteet koettelevat välillä sopua, mutta oikeita ystävyksiä ei mikään erota. Elokuvassa käsitellään hienosti ystävyyttä ja muistutetaan, että toisinaan on hyvä kertoa kaverille, miten tärkeä hän on, sekä pohtia omaakin osuuttaan eripurassa.

Vaikka eläinten kaupungin asukkaat elävät näennäisesti sovussa, pelkoja ja ikäviä asenteita erilaisuutta kohtaan löytyy tästäkin porukasta. Tarinan myötä opitaan, että  syyt ennakkoluuloihin johtuvat usein väärinkäsityksistä tai suorastaan väärän tiedon levittämisestä.

Elokuvan rytmi on vauhdikas ja niin dialogi kuin juonenkäänteetkin nopeita. Ikäraja on seitsemän vuotta, mihin syynä ovat mm. jännittävät ja intensiiviset kohtaukset, joissa päähenkilöt ovat vaarassa, välillä jopa kuolemanvaarassa, muun muassa nukutusnuolien ja pahiksen antaman myrkyn takia.

• Millaisia asukkaita eläinten kaupungissa oli? Millä tavoin erilaisten asukkaiden tarpeet oli otettu siellä huomioon? Entä miten yhteiselo mielestäsi sujui?
• Miksi muut eläimet pelkäsivät matelijoita? Oliko pelolle aihetta?
• Miksi ilvekset toimivat niin kuin toimivat? Millaisia seurauksia voi olla, jos joku toimii itsekkäästi kaveriporukassa tai levittää toisista vääriä huhuja?
• Judy-pupu vaikutti luonteeltaan tehokkaalta ja nopealta. Gary Cäärme taas otti asiat rauhallisesti ja kärsivällisesti. Mitä hyötyä tai haittaa erilaisista luonteista voi olla yhteistyölle? Millainen luonne sinulla on?