Opasta lasta suhtautumaan kriittisesti median stereotypioihin

Kuva elokuvasta Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (2016)

“Mediassa käytetään stereotyyppejä, koska ne nopeuttavat ja helpottavat tarinamaailman ymmärtämistä”, selittävät Sari Autio ja Elina Rislakki kirjassaan Mediaatio (Lasten Keskus 2011). Stereotyyppien avulla luomme yleiskuvaa maailmasta ja siitä, mikä on tavallista.

”Stereotypiat auttavat ymmärtämään nähtyä ja ennakoimaan tulevaa – mutta ne voivat myös tarjota lapselle liian kaavamaisen käsityksen tietyn ihmisryhmän ominaisuuksista”, täsmentää tutkijatohtori Satu Valkonen Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Yleistykset heijastelevat arvoja, käsityksiä ja mielipiteitä ja vahvistavat herkästi ennakkoluuloja. ”Stereotyypittelyn ongelma onkin se, että toisia ihmisiä saatetaan tulkita liiaksi yhden ominaisuuden perusteella eikä huomata hänen muita ominaisuuksia”, Valkonen muistuttaa. ”Stereotypioiden perusteella lapselle muodostuu kohtalaisen yhtenäinen tapa suhtautua tiettyyn ihmisryhmään.”

Jäykät sukupuoliroolit ovat olleet lapsille tuotettujen ohjelmien tyypillisimpiä stereotypioita, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. ”Etenkin viime aikoina niitä on tietoisesti purettu esimerkiksi esittämällä tyttöjä vahvoina, itsenäisinä ja toimeliaina, ei ulkopuolista apua tai pelastusta odottavina”, Valkonen vahvistaa. Stereotyypittely ei kuitenkaan koske ainoastaan sukupuolta, vaan myös vähemmistöjä, toisia. Se on aina yleistävää ja siksi usein epäreilua, vaikka jotkut stereotypiat saattavatkin olla yleissävyltään myönteisiä (rantaleijona, pullantuoksuinen äiti). ”Mutta kuka määrittelee, mikä on kenellekin myönteistä?” Valkonen kysyy. ”Stereotypian kohdehan ei itse pääse määrittämään häneen liitettyjen ominaisuuksien paikkaansapitävyyttä tai mielekkyyttä.”

Havainnoi stereotyyppejä yhdessä lapsen kanssa

Stereotyypit ovat varsinkin monien komedioiden keskeistä ainesta. Yleistyksiä bongailemalla voidaan miettiä, ketä stereotyypit palvelevat: kuka nauraa ja kenelle? Stereotyyppien rikkominen tuo elokuviin tervettä vaihtelua ja rohkaisee katsojaakin olemaan oma itsensä.

Paras tapa suojata lasta median esittämien yleistyksien haittavaikutuksilta on kannustaa häntä pohtimaan niitä kriittisesti. Stereotyyppejä voi havainnoida yhdessä lasten kanssa ja tuumia, miltä osin ne vaikuttavat todenmukaisilta. ”Mitä vähemmän lapsella on arkisia kokemuksia stereotyyppisesti kuvatusta ihmisryhmästä, sen helpompi television ja elokuvien välittämiä kuvauksia on uskoa”, Valkonen varoittaa. ”Yhteinen keskustelu ihmisten moninaisuudesta vahvistaa lapsen mahdollisuuksia arvioida näkemäänsä.”

• Katsokaa yhdessä elokuvia tai televisio-ohjelmia ja tehkää havaintoja bongaamistanne stereotyypeistä. Millaisia tarinoiden sankarit ovat, entä konnat? Kuinka realistisilta hahmot vaikuttavat? Entä millaisia ovat vaikkapa lelumainokset ja niissä esiintyvät tytöt ja pojat? Hyviä ideoita tarkkailuun ja keskusteluun löydätte kanadalaisen MediaSmartsin englanninkieliseltä vinkkilistalta.
• Stereotyyppeihin nojaava media tarjoaa helposti yksipuolisen kuvan maailmasta, ja jotkut ihmisryhmät saattavat jäädä kokonaan näkymättömiin. Missä elokuvassa olette viimeksi nähneet esimerkiksi vammaisen hahmon? Oliko vamma näyttelijällä vai hänen roolihahmollaan?
• Kun tutkitte stereotyyppejä, voitte pohtia esimerkkejä myös omasta elinpiiristänne; elävät esimerkit rikkovat väistämättä stereotypioita. Voitte pohtia myös, millaisia itse olette ja missä asioissa toimitte joidenkin yleistyksien mukaisesti, missä asioissa taas vastakarvaan.

Stereotyyppejä rikkovia elokuvia eri-ikäisille

• Frozen – Huurteinen seikkailu (Yhdysvallat 2013, ikäraja 7) rikkoo Disney-elokuvien tosirakkaus ja prinssin suudelma -stereotypian. Päärooleissa nähdään kaksi eri tavoin vahvaa naista.
• Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (Suomi 2016, ikäraja S). Outolan pojat Tatu ja Patu harjoittelevat ennakkoluulottomasti käyttäytymistä eri tilanteissa. Päähenkilö Veeralla on kaksi äitiä, eikä siitä tehdä numeroa.
• Vihdoin kotona (Yhdysvallat 2015, ikäraja 7). Päähenkilö Tippi on tavallinen, tummaihoinen tyttö, ei ulkomuodoltaan liioitellun hoikka tai isosilmäinen. Avaruusolio Ohoon tutustuessaan hän saa itsekin oppia, että erilaisuus on vain pintaa.
• Marnie – tyttö ikkunassa (Japani 2014, ikäraja 7) muistuttaa, että päähenkilön ei ole aina pakko olla reipas ja ihana. Joan G. Robsonin romaaniin perustuvassa kasvutarinassa herkkä ja masentunut Anna kokee ihmeellisen kesän tutustuessaan eloisaan Marnieen.
• Billy Elliot (Iso-Britannia/Ranska 2000, ikäraja 12). Musikaalin nimihenkilöstä tulee balettitanssija brittiläisessä kaivostyöläisten kaupungissa, jossa balettia harrastavat vain tytöt, ja poikien käyttöön on varattu nyrkkeilykehä.
• Lovemilla (Suomi 2015, ikäraja 12). Kuka saa näkyä ja miten? Lovemilla-elokuvassa homot, bodarit ja supervoimat saaneet ex-gootit seikkailevat sulassa sovussa. Nuoret hahmot ovat myös tietoisia itseensä liitetyistä stereotypioista; saadaanpa aiheesta aikaan karnevalistinen musikaalinumerokin.
• Girls Lost (Suomi/Ruotsi 2015, ikäraja 12). Ruotsalaiseen nuortenkirjaan perustuva elokuva pohtii sukupuolen moninaisuutta, kun tytöt muuttuvat öisin pojiksi syötyään taikakasvin marjoja.
• Aikuisille ja varttuneemmille nuorille: Moonlight (USA 2016, ikäraja 12) kertoo pojan kasvusta mieheksi Miamin levottomalla ja huumeiden värittämällä alueella. Kipeän kaunis elokuva kuvaa karskeina pidetyt lähiökundit ennennäkemättömän herkkinä ja haavoittuvaisina.
• Lisää stereotypioita rikkovia elokuvia löydät Media-avaimesta!

Media-avaimen toimitus

Tallenna

© Koulukino 2024