Elokuva tunnekasvattajana - Hyvä elokuva nimeää ja käsittelee tunteita

Punainen (Turning Red, 2022) käsittelee murrosiän tunnemyrskyjä. Kuva: Disney-Pixar.
Pidämme erilaisista elokuvista. Yhden mielestä on ihanaa, kun räiskintäleffa saa omankin kehon värisemään adrenaliinista. Toisen mielestä elokuvaa ei kannata edes katsoa, jos ei saa kunnolla itkeä. Nauramisesta pitävät kaikki, vaikka olemmekin kovin erimielisiä sen suhteen, millainen on hyvä komedia.

Pienen lapsen ja koululaisen leffavalinnoissa auttaa aina aikuinen, jotta tunnetta on elokuvassa sopivasti hallittavissa oleva määrä. Se ei ole aina helppoa, koska esimerkiksi elokuvien ikärajat eivät kerro, minkä ikäiselle elokuva on suunnattu. Ikärajaluokittelussa ei ole omaa pykälää vaikkapa sille, että villiintyneet animaatiotraktorit saattavat pelottaa kaksivuotiasta.

Teini-ikäisen sen sijaan on tärkeää päästä itse testaamaan tunteidensäätelykykyjään. Murrosiässä aivot muokkautuvat voimakkaasti ja samalla kehittyy taito ohjata omaa toimintaa. Aiemmin kuuliainen lapsi huomaa äkkiä, että voi päättää asioistaan myös itse, eikä enää haluakaan toimia vanhemman ehdotusten tai mallin mukaisesti. Hormonit aiheuttavat myrskyjä ja samaan aikaan aivojen ilmeiden tunnistamista hallinnoiva osa on täysremontissa. Elokuva on turvallinen keino etsiä uusia tuntemuksia ja omia äärirajoja. Kuinka pelottavaa tai rajua elokuvaa juuri minä siedän?

Ei ole harvinaista, että turvallisuushakuinen lapsi, joka ei aikuisena katso mitään Neiti Marplea jännempää, testaa murrosiässä tunteensäätelykykyjään kuluttamalla kauhuleffoja.

Guardians Of The Galaxy Vol. 2 ei ole lastenelokuva, mutta pohtii supersankaritoiminnan lomassa myös tunteita. Kuva ©Marvel Studios 2017.

Elokuva kutsuu keskittymään tunteisiin

Päiväkotiryhmässä tai koululuokassa tapahtuu samanaikaisesti kymmeniä asioita. Lapsi ei ehdi tunnistaa ja säädellä omia tunteitaan, saati miettiä kavereiden tunteita, motiiveja ja tarkoitusperiä, kun samanaikaisesti tulisi kuunnella opettajaa, tehdä tehtävää, saada kaverin huomio ja väistää lentävää kumilenksua. On erinomaista, että elokuvateatterissa on pimeää ja elokuva kutsuu pysähtymään.

Elokuvaa katsoessa kaikki ylimääräinen putoaa pois. Lapselle jää tilaa seurata henkilöiden toimintaa ja reaktioita. Samalla tavoin kuin lapsi kopioi elokuvista ja sarjoista lausahduksia ja huudahduksia, hän monistaa tunnereaktiomalleja. Tuossa tilanteessa on sopivaa olla surullinen, tuossa vihainen. Ahaa, noin ilmaistaan yllätystä.

Kirjaan nähden elokuvalla on tunnekasvattajana myös yksi merkittävä etu: ilmeitä ei tarvitse kuvitella vaan ne näkee. Se on erityisen tärkeää kouluikäiselle, jonka aivot alkavat valmistua teini-iän aivoremonttiin jolloin ilmeiden tunnistuskyky heikkenee.

Lasse vs. Lasse (Sune vs Sune, 2018) käsittelee muun muassa kateutta. Kuva: Atlantic Film.

Hyvässä elokuvassa nimetään ja käsitellään tunteita

Tunnetaidoista puhutaan nykyään paljon. Tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen lisäksi tunnetaitoihin kuuluvat sekä sopiva säätely että asianmukainen ilmaisu. Sellaiset luonteenvahvuudet kuin empatia ja näkökulmanottokyky kehittyvät muiden tunnetaitojen vanavedessä.

Tunnekasvatuksen näkökulmasta hyvä elokuva on sellainen, jossa tunteita ei ainoastaan tunnisteta ja nimetä, vaan niitä myös käsitellään. Esimerkiksi pelko jää kovin irralliseksi, jos tarinassa todetaan, että pelottaa, mutta asiaan ei koskaan palata. Nimenomaan pelon käsittelyssä monet lapsille suunnatut elokuvat itse asiassa kunnostautuvat: tunne hyväksytään, sen kanssa selviämistä harjoitellaan ja tilanne ratkaistaan. On helppo tuntea empatiaa sellaista kohtaan, jota pelottaa.

Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota tunnetaitojen kaikkiin osa-alueisiin. Elokuvasta voi esimerkiksi bongata eri tunteita, melkein kuin pelaisi bingoa. Lapsella ja aikuisella saattaa olla yllättävän erilainen käsitys siitä, millaisia tunteita henkilöt elokuvan aikana tuntevat. Onkin hyvä myös perustella oma näkemyksensä. Päätteletkö toisen tunteen esimerkiksi ilmeestä, käsien asennosta tai käytöksestä? Entä missä kohden omaa kehoasi pelko, viha tai ilo tuntuu? Miten elokuvassa suhtaudutaan henkilön tunteeseen? Aiheuttaako tunne ongelmia? Miksi tai miksi ei? Voisiko tai kannattaisiko elokuvan hahmon toimia toisin?

 

Tuulia Niemi-Nikkola, erityisopettaja

Teemaan sopivia elokuvia:

Tunnebingon ja muita tehtäväideoita löydät Media-avaimen Lopputekstien jälkeen -hankkeen materiaaleista. Käytä somessa aihetunnistetta #lopputekstienjälkeen!